lauantai 16. marraskuuta 2013

Värkkäilyjä banaanilaatikoiden keskeltä

Heipparallaa,
kirjoitin tätä banskulaatikoiden keskellä, mutta julkaisu viivästyi sen sadasta syystä. Nyt kuitenkin muutto takana ja pari työviikkoakin, joten on aika palata tämän pariin.

Siskon poika täytti lokakuussa  5 vuotta. Tietty hänelle piti jotain tehdä ostolahjojen lisäksi.
 
Lahjaksi ompelin hänelle pussukan, jonka saa repuksi selkään. Kangas on hänen itsensä valitsema Taitopuoti Paperihauhan valikoimasta, kuten ovat tässä julkaisussa esiintyvät korttipohjat, paperit, leimat, värit, kirjaimet ja suurin osa "härpäkkeistä" myös. Suosikkikauppani!
 

Pingufanille piti tehdä pingviinikortti. Pingviinien kuva on varmaan 20 vuotta vanhasta kortista (minäkö jemmaan kaikki). Palapelin palaset ovat myös vanhasta palapelistä. Kaikki muu onkin Paperinauhasta.
 
Sitten olikin matkavalmistelujen aika. Sain viime hetken tuliaisidean Portugaliin. Lähtöä edeltäneenä iltana väkersin laatikon suominameille, mitä vein tuliaisiksi. Pohjana on ruskea pahvilaatikkoa, jonka reunat maalasin akryylimaalilla, kuten kirjaimetkin. Kannessa on strasseja, jotka eivät valitettavasti tule kuvassa esiin, ja stanssattuja lehtiä.
 
 
 
Meidän perheellä merkkipäivät ovat keskittyneet syksylle. Veljeni syntymäpäivä on myös lokakuussa ja hän sai tällaisen yksinkertaisen kortin. Alareunan pöllö on tehty leimaamalla kutistemuoville.
 
 
Ja hupsista, veljen vanhin tytär meni kihloihin. Jenna ja Mika saivat tällaiset onnittelut. Taustan salmiakkiruudut ja sydän on embossattu maskeeraamalla. Myös Onnea-teksit ja kirjaimet on embossattu. Kihlaparin tyyliin ei sovi mikään perinteinen kihlakortti. Tämä on heidän näköinen.
 
 
 
Seuraavaksi oli vuorossa veljen nuorimmainen marraskuun alussa. Hän sai seinälleen Roope-taulun, jossa esiintyy hänen koiransa. Kortissa, korussa ja rasiassa on pääkalloja, joista poika tykkää.
 
 
 


Kolmen päivän päästä siskon mies täytti 40 ja hänen korttinsa aihe löytyi ammatinvalinnasta.

 
 
Sitten on vuorossa äiti. Pöydältä löytyi laatikkoprojektista jääneet paperit ja jostain pudonnut kuva. Niiden värit passasivat keskenään, joten enpä alkanut kaivella muuta ja äityli sai herttaisen lapsikortin vanhimmalta tyttäreltään. Ja kyllä, minulla on uusi Onnea-leimasin, josta pidän hurrjasti:)
 
 
 
Isänpäivä jäi siihen väliin. Kortin aihe tulee siitä, kun hän on kantanut teeriä kotiin tänä syksynä ihan koko kiintiön verran. Puput temmeltävät heidän pihapiirissään.
 



 Siskon miehen kanssa samana päivänä juhlittiin koirani  Lumon 12 v synttäreitä kakun kera.
 
Siinä katsaus syksyn onnitteluihin. Itselle en tehnyt korttia, mutta kakkuja kuitenkin.
 
 
 
Seuraavaksi on vuorossa varmaankin sisustusta, koska se on ollut viime viikoilla tapetilla. Eikä tarvitse odottaa niin kauan kun tätäJ
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti